Maaotteluita

Vyöllä tällä hetkellä 102 maaottelua ja jotkin tapahtumat ovat jääneet kirkkaampina mieleen kuin toiset. Tässä hieman listaa erilaisista otteluista mitä matkan varrella vastaan on tullut.

MM-kisojen otteluista en viitsi alkaa kirjoittelemaan tähän postaukseen, joten otetaan käsittelyyn muut ottelut mitkä ovat jääneet erityisesti mieleen.

Ensimmäinen maaottelu:
11. syyskuuta 1999 Suomen leijonat kohtasivat Helsingin jäähallissa Finnkampen tapahtumassa Ruotsin. Itselle ensimmäinen kerta kun päälle livahti valkoinen pelipaita, jonka selässä oli numero 15. Peluutus ottelussa oli hieman erikoinen ja vedimme neljällä hyökkäysketjulla ja kolmella pakkiparilla koko matsin läpi. Pakkiparina luuti nykyisin SSV:ssä vaikutta Sami "Viki" Vidgren. Ottelusta 4-0 voitto kun Tähkä iski kolmesti, joista kaksi ilmaveiveillä läpiajoista.

24. maaliskuuta 2000 Bauskas (Latvia-Suomi)
Suomen liigassa tahkottiin välierävaihetta, mutta olimme lähteneet Oilerssille voitoin 3-2 laulukuoroon ja "tippuneista" joukkueista kasattu maajengi suunnisti Latviaan pelaamaan tuplamaaotteluita isäntiä vastaan. Ensimmäisessä matsissa pelipaikkana toimi Bauskas niminen kylä, jonka kisahallin pelialustan lankkujen väliin taisi pahimmassa tapauksessa pallo tippuakin. Tunnelmaa lisäsi 100 armeijan sotilasta, jotka oli määrätty katsomoon pitämään yllä turvallisuutta täysissä taisteluvermeissä. Tuloksena 8-1 voitto, muttei juurikaan mitään muistikuvia mitä ottelussa loppujen lopuksi tapahtui. Tuosta matsista myös edelleen maajengikeikoilla kerrottava tarina kun paikalliset maalaislapset nauroivat meidän verkkareille. Olivat heidän mielestään niin rumat, etteivät olisi laittaneet itse päälleen...

9. syyskuuta 2000 Tukholma (Ruotsi-Suomi)
Ruotsi otti Finnkampen voiton kukistamalla meidät 3-1. Todellisuudessa lukemat olisivat voineet olla erittäin paljon rumemmat, mutta Jupu Heikkinen maalissa oli maaginen. Tässä matsissa meillä ei ollut mitään palaa haastaa länsinaapuria.

17 tammikuuta 2002 Helsinki (Suomi-Ruotsi)
Pelasimme treenimatsin Hartwall Areenalla, että järjestelytoimikunta pääsi kokeilemaan omaa valmiuttaan pari kuukautta ennen kisoja. Otimme vakuuttavan 7-3 voiton ja Juho Seppälä iski sellaisen pommin oikeasta siivestä etuylänurkkaan, että ei ole vieläkään lähtenyt pois mielestä. Raine Laine iski keskialueella jalkahyvää ja muutenkin koko jengin pelaaminen oli juuri sopivan rentoa.

9. helmikuuta 2003 Kööpenhamina (Suomi-Sveitsi)
Pari päivää aikaisemmin Sveitsi oli laittanut meidät tiukille ja viiimeisen erän kirillä otettiin 4-3 voitto. Tässä ottelussa tahtipuikkoa heilutti alusta asti sini-valkoinen ryhmä ja taululla oli 60 minuutin jälkeen 12-4. Paikkoja olisi ollut vaikka siihen kahteenkymmeneen, mutta hyvissä ajoin aloitettu namuttelu söi tehoja. Tämän päivän kruunasi toinen maaottelu, jossa kohdattiin Tanska. Eli saman päivän aikana kaksi maaottelua... harvinaista herkkua!

26. huhtikuuta 2003 Helsingborg (Suom-Norja)
Muuten ottelu ei ollut mitenkään säväyttävä, mutta Jaakko Hintikan piti poistua kesken turnauksen takaisiin koulun penkille tekemään tenttiä, joten sain kapteeninnauhan ensimmäistä kertaa käsivarteen. Matsi oli joukkueelta katastrofi, voitto tuli kuitenkin lukemin 10-7, mutta seuraavan kerran natsat taisivat tulla tänä syksynä, eli hetki piti uusintaan odottaa.

27. huhtikuuta 2003 Malmö (Ruotsi-Suomi)
Yksi parhaista, ellei paras kotiyleisö (MM-kisat pois lukien) löytyi Malmöstä, jossa n. 4000 ruotsalaista kannusti todella äänekkäästi omiaan. Oltiin ottelussa parempia ja voittoluvut kirjattiin 3-6. Markus Suntila oli maalissa huikea ja Kelju K Koskelainen aiheutti hämmennystä vihulaisen takalinjoilla jokainen kerta kun hyppäsi askiin.

13. helmikuuta 2005 Varberg (Ruotsi-Suomi)
Vieraissa 6-4 voitto Ruotsista ja samalla varmistui turnausvoitto. Meidän ketju oli Väänänen-Jussila-Kapanen-Kukkola-Bollström ja koko turnauksen ajan vastustajan päässä pyöri sellainen karuselli, ettei voinut kuin ihmetellä. Itse luudin enemmän stay at home defencemanina ja annoin nuorten ja innokkaiden pörrätä yläkerrassa mielensä mukaan. Turnauksen viimeisessä maaottelussa sveduilla ei ollut pienintäkään hajua siitä millaiseen rumbaan pääsisivät kun kolmikko Käpälä-Kukkonen-Bolle laittoi kirmausvaihteen päälle. Koko turnaus tuo edelleen hienoja muistoja.

11. marraskuuta 2006 Espoo (Suomi-Sveitsi)
Pelipäivä omana syntymäpäivänä. Voiko sitä enemmän toivoakaan... vastassa oli vielä omasta sarjasta tutut käkikellot ja ensimmäisestä vihellyksestä alkaen oli selvä kuka vie ja kuka vikisee. Tanssahdeltiin kaksinumeroiset ja Nyhve Nyman niputti hatullisen suisseverkkoon

25. huhtikuuta 2008 Hvivdore (Suomi-Sveitsi)
Yksittäisenä maaotteluna ehkä itselle se kaikkein tunteikkain tapahtuma. 13 kuukautta aikaisemmin kävin selkäoperaatiossa ja tuolloin ei ollut vielä varmuutta pystynkö enää koskaan pelaamaan salibandyä, saati sitten kävelemään normaalista. Osaavien lääkäreiden ja hienosti hoidetun fysioterapian ansiosta pääsin taas pelaamaan niitä otteluita, joiden eteen hommia jatkuvasti painetaan. Voitimme 5-3 ja pääsin tekemään entiselle seurakaverille Roger Tönzille (Alligator Malansin entinen maalivahti) maalin juuri sillä tavalla kuin olin viikkoa aikaisemmin kuvaillut.

31. lokakuuta - 2. marraskuuta Kuopio (4 maan turnaus)
PUNAKONE syntyi... Punkari-Savolainen-Hyvärinen-Jussila-Vänttinen. Pelattiin kolme maaottelua Kuopiossa, jossa viimeisteltiin kisajoukkuetta tuleviin MM-kisoihin. Vastassa maailman parhaat maat ja meidän ketjun +/- sarake meni otteluittain seuraavasti:
Sveitsi +6
Tshekki +6
Ruotsi +3
Ihan ok turnaus siis voitaneen sanoa.

Tässä hieman listaa millaisia fiiliksiä maaotteluissa on ollut. Kaikki tapahtumat ovat olleet ainutlaatuisia ja tarinaa niistä riittäisi suhteellisen paljon. Yleensä maajoukkuetapahtumissa jossain vaiheessa aletaan vähän muistelemaan menneitä ja sieltä tulee esille sellaisia asioita, jotka oli jo päässeet unohtumaan. Kohti seuraavia kekkereitä!

EJ81

Comments

There are no comments, so far